Etäopetusta esikoululaiselle

Olen miettinyt päänipuhki, miten perheissä joissa on useita lapsia, selviävät kotikoulusta.
Meillä on vain yksi koululainen, joka tosin on esikoulussa, niin silti tuntuu toisinaan että en selviä edes yhden lapsen kanssa tästä.
Kun muistelen aikaa taaksepäin, itseäni esikoululaisena, minulta ei todellakaan vaadittu niin paljoa, mitä nykypäivän esikoululaisilta vaaditaan. Leikimme ja lauloimme, ei meillä ollut edes tehtäväkirjoja. Järkytyin kun lapsellani on esikoulukirja, jossa on peräti kaksi puolta, matikka ja äikkä. Tyttäreni osaa kirjoittaa ja lukea, ei minun aikanani opeteltu lukemaan kun vasta ensimmäisellä luokalla, saati että olisi ollut tietoa mikä on tietokone, nyt täytyy osata käyttää tietokonetta tai muita älylaitteita ja tehtäviä täytyy osata tehdä myös sillä. Tuntuu kamalalta katsoa kun pienestä lapsesta on leivottu iso tyttö vajaassa vuodessa. Tehtäviä tehdessämme vieressä istuu 5-vuotias tyttöni joka katsoo silmät suurella mitä teemme, toisinaan ottaa itsekin kynän ja paperin ja tekee perässä tehtäviä. Hän myös lukee ja kirjoittaa jo lyhyitä sanoja. Minusta lasten kuuluisi saada olla lapsia vielä tuossa iässä, itsekään en ole tämän huonompi vaikka en vielä esikoulussa osannut kirjottaa kun oman etunimeni ja siinäkin J kirjain oli tehty väärinpäin. Maailma on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin kahdessakymmenessä vuodessa. Paljon puhutaan lasten lukutaidosta ja älylaitteiden haittavaikutuksista, kun lapset tuijottavat liikaa ruutua eivätkä osaa enää leikkiä. Onhan se selvää että haitat lisääntyy, kun jo esikoulusta lähtien pitää näitä vempeleitä osata käyttää. Molemmilla lapsillani on toki omat tabletit ja isommalla tyttärelläni on puhelin, mutta käyttö on rajattua kaikissa näissä laitteissa, siihen olen tyytyväinen, että näitä käyttöä rajoittavia sovelluksia on tullut markkinoille. Lapseni on erittäin liikkuvaisia molemmat, eivätkä he malta istua yhdessä kohti, voitte vain kuvitella miltä tuntuu tehdä tehtäviä tällaisen elohiiren kanssa ja tehtävistä pitäisi saada taltioitua vielä jotain julkaisukelpoista materiaalia esikouluryhmän whatsappiin, milloin pyydetään lähettämään askartelu tehtävästä kuva, tai jumppatuokiosta video, milloin ääniviesti, joka on nauhoitettu uudelleen ainakin 5 kertaa kun tyttäreni huutaa kesken viestin "EN OSAA" "EN JAKSA" "TÄMÄ ON IHAN TYHMÄÄ". Niimpä. En varmasti ole äitinä ainut jonka mitta kuppi alkaa olla täysi. Mielelläni minä lastani autan ja opastan, mutta kun on kaksi kärsimätöntä ihmistä vastakkain, väkisinkin tulee yhteenottoja ja koulukirja sekä kynät saattavat lentää toiseen päähän huonetta tyttäreni toimesta. Kun perhettä kuormittaa äidin kolmivuorotyö ja isän yrittäjyys, niin välillä tehtäviä tehdään sitten ihan urakalla ja pyritään minimoimaan vahingot, joita syntyisi kun kaikkea ei ole tehty juuri sinä päivänä kun tehtävät on annettu. Ei meillä joudeta istumaan tiettyyn kellonaikaan tietokoneen ääressä, milloin minkäkin Teams lähetyksen takia.