Vanhemmat vapaalla.

Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppuna puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa, jota vietimme mökillämme. Saunottiin, syötiin ja oltiin vain, nautittiin rauhasta ja hiljaisuudesta.
Kesä saapuu ja emme juurikaan pääse nauttimaan yhteisestä ajasta, koska hänen työnsä on kausipainotteista ja silloin kun on lämmintä ja kuivaa, hän tekee erityisen pitkiä työpäiviä.

Joskus poden huonoa omaatuntoa siitä että kysyn isovanhempia hoitamaan lapsia, koska A. Lapset yleensä jäävät itkien, koska äitiä tulee iso ikävä. B. Minulle on joskus sanottu että hoidatan lapsia liikaa muilla. Kyllä. Lapset ovat päivähoidossa työntekoni takia, mutta ei kyllä isovanhempien kanssa todellakaan kovin monesti sen takia että itse pääsisin viettämään aikaa ystävieni tai puolisoni kanssa. Tunnen muutamia vanhempia jotka ovat katkeria siitä, että joskus pääsen jossain käymään yksin, kuittailevat että "Eihän sitä pääse mihinkään ilman lapsia"  tai "helppoahan se on kun on joku hoitamassa" TAI "Isovanhemmat väsyy kun jatkuvasti hoitaa teidän lapsia" Miksi pitää saada toinen ihminen tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä että haluaa joskus olla rauhassa. Jokainen tekee tahollaan itse ratkaisut, haluaako antaa lapsensa toiselle hoitoon. Ei se ole minun syytäni jos he eivät halua tukiverkostoaan hyödyntää. Jokaisella vanhemmalla on oikeus nauttia elämästä ja saada mahdollisuus viettää aikaa aikuisessa seurassa, tai vaikkapa yksin. Sitä jaksaa huomattavasti paremmin perhearkea, kun saa huilata hetken. Rakastan lapsia ja haluan viettää heidän kanssa kaiken mahdollisen vapaa-ajan mitä on, mutta joskus on vain ihan pakko saada olla ilman minkäänlaista meteliä.

Kun olin pieni, äiti ja isä tykkäsivät olla paljon mökillä ja meidän kolmen nuorimman piti lähteä mukaan, he harvoin viettivät aikaa kahdestaan, ei meillä juurikaan ollut ulkopuolista hoitajaa kotona, tai emme menneet hoitoon muualle. Joskus hyvin hyvin harvoin olimme mummun luona yötä, mutta ei läheskään edes joka vuosi. Äiti oli meidän kanssa pitkään kotona ja isä töissä. Olen miettinyt monesti mistä isä ja äiti ammensivat sen jaksamisen, kun harvoin olivat erossa meistä. Itse ainakin haluan ja tarvitsen omaakin aikaa, että jaksan pyörittää perhettä ja arkea. Olen kiitollinen, että minullekkin joskus suodaan tämä mahdollisuus.

Uskaltakaa käyttää se mahdollisuus jos sellainen vain suinkin tarjotaan. Ei ole väärin viettää välillä aikaa itsensä tai muiden aikuisten kanssa. Päinvastoin, se tekee vain hyvää. Puhua ilman että pieni pellavapää tulee ja keskeyttää jokaisen lauseen, tai että joudut olemaan kokoajan silmät selässäkin, että tiedät missä he menevät ja mitä he tekevät. Vanhemmuus on kuin työ, teet tulosta koko ajan, näet lasten kasvavan, opetat heitä elämään ja toimimaan oikein. Tämä työ on vain kokoaikaista, ei siitä pääse irtaantumaan joka päivä kun työ on tehty. Olet kokoajan siinä, joten kyllä joskus on oikeus huilata. Tämä työ kestää läpi elämän, vaikka heistä tulee joskus aikuisia, he tarvitsevat aina vanhempiaan. Vanhemmuus on rikkaus, mutta niin on myös ystävät ja se puolisokin.


 Mummoni sanoja lainaten "Oon minä rikas vaikka ei mulla rahaa olekaan, mulla on iso perhe ja se on todellista rikkautta"